Erich Fromm (Escape from Freedom) ensi suom.1962 ‘Vaarallinen vapaus’.
En ala arvioimaan Frommin kirjaa, toteanpa vain, että jo noinkin varhain on kirjoitettu asioista, jotka tänään ovat ajankohtaisempia kuin koskaan.
Vapaus …jos sitä ajattelee yksilön näkökulmasta, niin sanaan ‘vapaus’ sisältyy hyvin monenlaisia asioita. Siihen sisältyy mm. valinta minkä tyyppisen auktoriteetin ottaa ylimmäksi vartijakseen.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että silloin ihminen on vapaa, kun hän on vapaa auktoriteetin kahleista. Esimerkkinä käy mikä tahansa poliittinen suuntaus, mihin samaistumalla yksilö samaistuu liikkeen arvoihin yms. Tämä on kapea-alainen esimerkki, mutta mainitussa tapauksessa yksilö ei ole enää vapaa teoissaan, vaikka hän itse saattaa ajatella juuri päinvastoin. Hän saattaa ajatella, että samaistuminen antaa hänelle tuen ja vapauden toimia omaksumallaan tavalla: auktoriteetilta omaksumallaan tavalla.
Vastuu … Yhteiskunnat ovat kovin erilaisia, jos puhutaan yksilön vastuusta yhteiskunnan jäsenenä. Länsimaiset yhteiskunnat ovat kehittyessään (vrt. kapitalismi) pakottaneet yksilön ottamaan harteilleen monia sellaisia asioita ja tehtäviä, joista suljetumpien yhteiskuntien asukkaat ehkäpä vain haaveilevat. Yksilö joutuu entistä enemmän ottamaan vastuuta menestymisestään yksilönä. Hän joutuu kilpailemaan työpaikasta. Hän haluaa olla suosittu ja menestyvä. Hän haluaa täyttää kaikki ne normit, joiden sanotaan kuuluvan hyvään elämään.
Kaikki tämä ja enemmän vaaditaan yhä aikaisemmin ja entistä nuoremmilta.
Tämä on kovin lyhyt esitys, mutta … tätä vapautta kaikki eivät kestä, eivätkä halua. Monille länsimainen yhteiskunta yksilöön kohdistuvine vaatimuksineen näyttäytyy hirviönä, joka ei jätä ihmistä rauhaan hetkeksikään. Joka hetki ihminen on paineen alla. Joka päivä kilpailun sanotaan koventuneen, ihmisen on yritettävä entistä enemmän pärjätäkseen tässä kilpailussa.
Se, että pärjääkö, vai jääkö toiseksi on juuri sitä yksilön henkilökohtaista vapautta. Kehitys kehittyy, minkä lisäksi sitä sanotaan edistykseksi. Edistys näyttäisi ajattelussa (ei aina käytännössä) tarkoittavan aina entistä parempaa.
Yksilö joutuu aina vain kovemman paineen alle pyrkiessään kovenevassa kilpailussa hyödyntämään niitä kykyjä, joita yksilöllä on. Hyvä on … jos yksilö ei sitten kestäkään vapauden paineita, vaan hänestä tulee toimintakyvytön (esim. sekoaa), niin käytännässä hän ei kestänyt edistystä… siis sitä, että asiat tulevat aina vain ‘paremmiksi’ …
Ei ole liioiteltua sanoa, että länsimaiset yhteiskunnat ovat ihmisiä varten, jotka ovat valmiiksi sairaita. Jos ihminen olisi terve, ei hän suostuisi tälläiseen.
Monet eivät halua elää edellämainitussa ‘vapaudessa’. He valitsevat auktoriteetin -mikä se sitten onkin. Se voi olla harrastus, se voi olla salainen pahe, se voi olla sairaalloinen seksielämä … jotkut haluavat enenmmän.
Ehkä ne, jotka haluavat muuttaa yhteiskuntaa väkivalloin eivät ole enää perussairaita, vaan he ovat sairastuneet vakavammin… olisi liian provosoivaa sanoa heidän juuri olevan ainoita terveitä, jotka haluavat tehdä, mutta näkemys (länsimaisten) yhteiskuntien sairaudesta pakottaa käyttämään sairaita keinoja.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei yhteiskuntaa saada muutettua palvelemaan ihmistä -se on myöhäistä kehityksen (edistyksen) tässä vaiheessa. Yhteiskuntien kehittymisille on olemassa muut lait ja motiivit … ne eivät ole enää ihmisiä varten, vaikka mainosvalo välkkyy (ilkkuu) koko ajan ‘hyvinvointiyhteiskunnan’ puolesta.
Moni ajattelee elämänsä menevän hukkaan -yhden ja ainoan elämän- jos ei voi toteuttaa itsessään olevia haluja -näkemyksiä- mitä ne sittan ovatkin. ‘Tule meidän kaveriksi, meillä on valmis suunitelma sinua varten’ … sanoo joku. Sanoja voi olla uskonnollinen johtaja, poliittinen johtaja, armeijan (tappaja) erikisyksikön kouluttaja, maailmanlopulla pelotteleva, luonnon tuhoutumisella pelotteleva …
Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Vapaus on aivan liian suuri ja raskas kantaa, se on aivan liian moniarvoinen. Hyvin onnistuneissa operaatioissa tapetaan vuodessa tuhansittain (ei länsimaisia) ihmisiä. Yksi suuri johtaja (vaikkapa entinen presidentti Bush) panee tappajat liikkeelle. Kaikki tietävät kuka on päätappaja, mutta poliisi ei mene pidättämään Bushia … siellä hän viettää eläkepäiviään -kansainvälisessä tuomioistuimessa ovat toiset asiakkaat … he tulevat kolmansista maista.
Yksi (kaksi) hyvin suoritettua operaatiota, ja lähes sata ihmistä on kuollut. Poliisi löytää kohta murhaajan, ja menee pidättämään hänet. Murhaajaa arvioidaan monelta kantilta. ‘Asiantuntijat’ tekevät työtä palkkansa eteen, kouluttavat kansaa. Tiedotusvälineet näyttävät hetken moraalimannekiineilta; kauppa käy kuitenkin sitä paremmin, mitä enemmän on väkivaltaa.
Ja Bush nauttii eläkepäivistä …
